EN OLE VIHAINEN, VAAN RAIVOISSANI.

En ole vihainen, vaan raivoissani.

Olen nimittäin viime aikoina saanut tietooni erittäin monta koulukiusaamistapausta ja kuunnellut ihmisten arvostelevia kommentteja muista ihmisistä korvat kauhusta kankeana. Mua suorastaan pelottaa ajatus siitä, että mitä hullua mun oma lapsi joutuu vielä kokemaan jos joku kaunis päivä sellaisen lahjan saan tähän maailmaan.

Ensimmäistä kertaa tässä ja tänään pystyn kirjoittamaan omasta koulukiusaamisestani ilman kyyneliä. Edellisen kerran avauduin asiasta ihanalle ja esimerkilliselle ystävälleni Janni Hussille Jyväskylän ralleissa hotellihuonekeskustelun saloissa ja vuodatin asiasta silloin muutamat kyyneleet. Kyyneleet, joita jollain tapaa en uskonut enää vuodattavani ja jotka hävetti siinä hetkessä. Totuus kuitenkin on se, että kiusaaminen jättää syvät arvet ja sen takia tahdonkin taistella kaikin voimin sitä vastaan ja auttaa muita oman kokemukseni kautta.

Viime lauantai aamu Helsingissä.

Moi. Mie oon tässä yllä olevassa kuvassa se Laura, jolla oli joskus paidan hihat epäcoolisti maalissa tai ketsupissa. Se Laura, jolla on Harry Potterista tunnetun Severus Kalkaroksen ja kotkan nenä. Kuminaama. Rumat hampaat.Nelisilmä, koska rillit. Olin se idiootti, joka tiesi kuulema jokaiseen kysymykseen vastauksen uskonnontunnilla ja joka oli kaikinpuolin nolo nörtti. Olin nolo, koska en meikkannut ja koska kuljin gollege-vaatteissa pitkin koulun käytäviä. Olin se joka tungettiin koulun vessaan ja jonka piti kuulla kunniansa lukiossa, koska yritin olla niin täydellinen. Olin se mielenvikainen nainen joka osallistui fitnessmallikisaan vaikka "eihän mulla mitään lihaksia ollut tai varsinkaan toivoa siinä kisassa ikinä pärjätä."

Tässä osa niistä kohteliaisuuksista mitä sain koulukiusausvuosieni aikana kuulla.

2001, jollon sain ensimmäisen haukut niskaani.

Näin jälkeenpäin lähinnä huvittaa tietyt perään huudetut haukut mutta niissä hetkissä, kun olin vielä lapsi, nuo sanat ja teot eivät tippaakaan huvittaneet. Silloin kun sitä etsi vielä pahasti itseään ja olin niin hemmetin hukassa. Tiedän,  että siellä koulussa on nytkin joku siinä samassa tilanteessa ja siksi haluan, että varsinki te kuulette tämän tarinan ja saatte tästä edes vähän voimaa.

Olisin voinut katkeroitua loppuelämäkseni näistä kouluvuosista milloin minua kiusattiin mutta totuus on että tiesin etten vihalla voittaisi mitään. Absurdilla tavalla pitäisi kai kiittää. Nuo vuodet tekivät minusta nimittäin vaan vahvemman henkisesti mutta myös fyysisesti, koska sainhan siitä potkua niin treenaukseen kuin omien unelmieni saavuttamiseenkin.

Potkua esimerkiksi tähän hetkeen ja itsensä voittamiseen.Potkua opiskeluun. Potkua työelämään ja nöyrään työskentelymoraaliin, mikä toi kirsikkana kakun päällä minulle monia Suomen myyntivoittoja. Potkua siihen, etten ikinä alentuisi arvostelemaan toisia. Potkua heikompien puolten pitämiseen ja ylipäätään potkua elämään /itsensä uskomiseen.

Potkua tähän unelmaan:.. "Lakit päähän vedettiin, kaikesta kaikki tiedettiin, mitä vanhemmiksi vartutaan sitä tyhmemmiksi muututaan, enkä minä ainakaan mistään tiedä pas.... " Tällä ilmeellä sitä päästiin ylioppilaaksi ja eksyttiin erikoisjuridiikan linjalle yliopistoon. Jokainen kirjotuksiin vuodatettu hikipisara ja luku- ahdistuksen kyynel oli kyllä tämän hetken arvoinen. /2012.

Potkua määrätietoisuuteen ja sisäisten voimavarojen löytämiseen.Löysin osan miun vanhoista yleisurheilu-mitaleistani porukoiden laatikoiden kätköistä.Juuh.. kaikissa kissanristijäisissä sitä tulikin kisailtua, mutta vaikka minusta ei sinänsä sen kummempaa yleisurheilijaa ikinä tullutkaan niin aivan ihania hetkiä sain lajin parissa Karstulan Kivassa ja Joensuun Katajassa viettää.  Ensimmäinen piirinmestaruus tytöt 10 v sarjassa,  150 metrin juoksussa , Jyväskylässä Harjun kentällä oli ehkä elämäni hienoimpia muistoja. Juoksin kisan vieläpä paljain jaloin kun olin unohtanut piikkarit kotia...

Se mitä minä haluan tälla omalla tarinalla viestiä kaikille on se, että kiusaamalla toista et koskaan saavuta huippua. Älä tuomitse toista ihmistä ikinä ulkonäön tai luonteen perusteella.Et voi tietää mitä hänelle on elämässään tapahtunut, koska kaikki eivät lähde samoista lähtökohdista liikkeelle. Erilaisuus on rikkaus, jota meidän tulee vaalia. Mitä järkeä tässä ihmiskunnassa olisi jo olisimme kaikki niin saamerin samanlaisia. No, ei yhtään mitään. Jokainen meistä on yhtä arvokas. Olit sitten millainen julkkis tai profeetta tahansa niin samaa tuhkaa me ollaan lopussa kuitenkin. Uskon, että myös kiusaaja tarvitsee kuuntelijaa mutta ei tekojensa hyväksyjää. Se mitä me kaikki tarvitaan on välittämistä, toisten huomioimista ja että pidetään hemmetti sen koulukaverin puolia siellä käytävillä. Maailma ei tuhoonnu ihmisistä, jotka tekevät pahaa vaan ihmisistä jotka vain katsovat sivusta eivätkä tee asialle mitään. Joten, TAISTELLAANHAN yhdessä kiusaamista vastaan.

 KIITOS! 

Mitä kaikkea arvostelua olen sitten kuullut joko kadulla, tv:n ääressä, töissä tai koulussa muista ihmisistä?


Ruma. Läski. Laihat jalat. Ei muotoja. Hirveät vaatteet. Ujo. Ei persettä eikä rintoja. Lihonnu parisuhteen ansiosta ainakin 10kg. Toi on kuihtunut ainakin 5kg. Amis. Halvannäköinen. Mikä tota vaivaa kun toi on noin onnellinen ? Miten toi ton poikaystävä voi olla noin hyvännäkönen ja seurustella noin ruman kanssa? Tyrkky. Pinnallinen. Tarviiko tän kokoajan postata kuvia nyt tän poikaystävän kanssa olemisesta ? Miten tolla oli noin isot tulot viime vuonna ?Ai, ne oli eronnu? Okei,  se nainen varmaan petti.. Mistäköhän tolla on varaa ostaa tollasia asioita? Toi liikkuu ihan sikana mutta silti noin pullea. Tolla ei oo muuta elämää kun mies. Tolla ei oo muuta elämää kun työ. Tolla ei oo muuta elämää kun urheilu. Ai toi kieltäyty ottamasta pullan, joo sillä on varmaanki anoreksia...


Kaiken huipuksi viime viikolla n.65 vuotias mies kertoi tuote-esittely pisteelläni että suorastaan säikähti positiivisuuttani kun kutsuin häntä maistamaan kapselikeitin kahvia. Kuka se siellä? Oletko edes suomalainen kun puhut minulle vaikka ei edes tunneta? Samalla mies kertoi miten hänen naapurinsa oli kysynyt häneltä viime viikolla että onko hän voittanut lotossa kun hymyilee nykyisin noin paljon.

Mitä h*lvettiä? Kysyn minä.

Mie en yhtään ihmettele että jos täällä teinit kohta hyppää sillalta itsetunto-ongelmissaan. Jos me luodaan omilla sanomisilla näin negatiivinen, pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen kupla ympärillemme, niin kyllä tässä tukehtuu itse kukin tähän pahanolon-pyörremyrskyyn.

Jos me ei olla katkeria,  niin vähintää aivan hemmetin kateellisia. Varsinkaan Suomessa toisen puolesta ei vahingossakaan voi olla ylpeä vaan pakko mässäillä vähän seläntakana, että miten voikin olla mahollista että joku on onnistunut jossakin. Miten vaikea on käydä sanomassa negatiivisuuden sijaan niitä positiivisia asioita? Aina nähdään kaikessa ensin se negatiivisuus. Etsitään virheitä niin tunteella että tukka lähtee. Suomalaisuuden näkökulmasta tällä hetkellä tuntuu että jos on masentunut, surullinen ja syö sitä HK:n sinistä suoraan paketista niin on hyvä tyyppi?

Hei ihan oikeasti...

Pitäsköhän ihmiset keskittyä ensin siihen omaan elämään, omiin unelmiin ja niiden saavuttamiseen. On täysin järjetöntä vertailla kokoajan itseään muihin koska meitä ei ole luotu samanlaisiksi.Sen sijaan meille on Suomessa luotu aivan liian hyvät lähtökohdat ponnistaa ties mihinkä tässä maailmassa omilla kyvyillä, tahdonvoimalla ja päättäväisyydellä. Joten kärjistetysti: mitä useammassa asiassa, sinä joka arvostelet , pystyt saavuttamaan saman jos vain jaksaisit, jos vaan uskaltaisit ja jos tietäisit, että onnistuisit. Mutta kun se menestys ei tulekkaan sieltä sohvalta käsin ja kun sinne ei pääsekkään hissillä , vaan täytyy mennä ne hiton portaat, niin meneehän siinä sormi suuhun. Lopputuloksena ei auta muuta kun arvostella, olla kateellinen ja katkera.

Steve Jobs, yksi suurimmista esikuvistani.

En väitä itsekkään olleeni koko elämääni mikään Santa Maria, mutta koulukiusaamistaustani takia en todellakaan halua kenellekkään samaa tuskaa. Pyrin negatiivisten sammakkojen sijaan päästämään suustani positiivisia asioita myös tuntemattomille. Tämä on ihan ilmainen vinkki kaikille, vaikka Suomessa olemmekin. Ollaan kämppikseni kanssa kokeilleet tätä " positiivisuuden sovellusta "jo pidemmän aikaa.Voin kertoa, että TOIMII ja antaa muuten miljoona kertaa enemmän kuin negatiivisuus. Kehuitpa sitten naapurisi uutta leikkimökkiä tai mummosi uutta mekkoa niin siitä tulee ihan hemmetin hyvä fiilis kun näät sen hymyn. Sen hymyn mikä sinullekkin tulee kun joku kertoo sinusta jotakin positiivista arvaamatta ja odottamatta.

Mennään ystävät hyvät posin kautta ja pistetään se hymy kiertoon.

Ja tiedän, jotakin pännii tällä hetkellä tää mun positiivisuuskin,
mutta se on mulle vähintäänkin ihan ok.

Kaunis meikäläisen " hokihymy" vielä loppuun pieneksi kevennykseksi ;--D!

Rakkaudella,
Laura.

Instagram: laurrenna
Snapchat: laurrenna