UUSI ALKU.

HUOM! Aikaisempi blogi FAST:in sivuilta löytyy osoitteesta: www.lauren.gym-space.fi

Huh. Perjantai ilta ja tuntuu pitkästä aikaa suhteellisen hyvältä. Selvisin hengissä "Johdatus oikeusteoriaan ja oikeushistoriaan"-tentistä ja sain tehtyä mielettömän hyvän myynnin tuote-esittelyssä tänään Prismalla. Tuntuu myös OIKEASTI hyvältä kirjoittaa ensimmäistä lukua tähän uuteen blogiin. Elämä voittaa sittenkin!

MIKSI OLEN OLLUT NIIN HILJAINEN ? 

Hmm. En edes tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan ehkä siitä,  että luonteeni on suhteellisen periksiantamaton aina siinä mihin ryhdyn. Olen tietyissä asioissa hyvinkin perfektionisti. Olen aina rakastanut kilpailemista ja tavoitteellista elämää. Olen elänyt jo pitkään ikään kuin suoritusteni kautta.Suoritus on ollut milloin mitäkin: myyntivoitosta- laudatureihin,vatsalihaksiin,tiukkaan ruokavalioon ja nyt viimeisimpänä tämän fitnessmallikisan voittoon...Tällainen samanlainen hiljaisuus minulla oli viimeksi sen jälkeen kuin ylioppilaskirjoitukset olivat ohi vuoden 2012 keväänä. Olin antanut kirjoituksissa aivan kaikkeni. Luin kuin hullu-orava, koska janosin menestymistä kirjoituksissa, janosin laudatureita, janosin lähes 10 keskiarvoa.

Kuva: (www.quotes99.com)

Saavutin lähestulkoon kaikki tavoitteeni koulun suhteen ja paikka erikoisjuristi-linjalla aukesi suoraan todistuksella. Suoraan lukiosta yliopistoon ja oikkiskirjojen pariin.. Välivuosi olisi varmaan tehnyt ihan terää kuin näin jälkikäteen ajattelen. Olisin saanut levätä ja tehdä jotain muutakin kuin vain YRITTÄÄ edetä elämässäni kuin höyryveturi.  Silloin kun on tavoitellut pitkään jotain asiaa ja kun se hetki koittaa kun koko uurastus on ohi niin tulee vain yksinkertaisesti TYHJYYS/VÄSYMYS, mikä totaalisesti tuli tämän Fitnessmallikisankin jälkeen. Poltin itseni ehkä jollakin tapaa loppuun niin henkisesti kuin fyysisesti.

Kuva: ( quotes.lifehack.org)

Viimeisen kuukauden ajan olen pohtinyt pääni sisällä hulluna asioita. Miettinyt, että mitäs nyt ? Mitä seuraavaksi tavoittelen ?? Kunnes onneksi jokin viisas ääni sanoi pääni sisällä että : " Nyt Laura, anna olla hetki. Sinun ei tarvitse olla niin he'vetin priimus kaikkialla yhtäaikaa, koska se ei ole edes mahdollista."

 Mitä sitten olen oikeasti tehnyt tämän viimeisen kuukauden aikana? Olen nukkunut paljon. Olen syönyt terveellisesti ja epäterveellisesti. Olen reenannut salilla, mutta en ns. "raivo-asenteella".Katsonut leffoja ja esim mielenkiintoisia ja samalla järkyttäviä dokumenttipätkiä natsien juutalaisvainoista. Olen ollut kirjastolla lukemassa tentteihin, mikä on oikeasti tuntunut pitkästä aikaa jopa rentouttavalta. Olen ottanut kauan kaipaamani Amican kaakaon tuplana suklaapatukan kera.Olen tehnyt paljon tuote-esittely töitä ja ollut kiertueellakin yhden työprojektin parissa. Poliittisissa tapahtumissakin olen ollut jonkin verran mukana. Ylipäätään mie oon etsinyt sitä arkea ja omaa itseäni. Tehnyt asioita jotka tuntuu hyvältä tässä ja tänään.

Esimerkki päivien muistiinpanoja kisadietin ajoilta... :D

Kisan jälkeen tulee nimittäin aika paljon kaikkia asioita joihin näin "ensikertalaisen" pitää tottua. Pitää hyväksyä se, että et näytä pian enää samalta kuin lavalla.  Tekisi mieli syödä kaikkea mahdollista "sontaa" mitä kaupasta löytyy, sillä kukaan ei voi sanoa nyt enää mitään kun kisa on ohi. Tulee siis ns. henkinen nälkä, joka ei hevillä lähde pois. Sitä haluaa syödä kaikkea mahdollista miltä on kieltäytynyt viimeisen puoli vuotta vaikka mistään nälästä loppujen lopuksi ei todellakaan ole kyse. Kyse on vaan "vapaudesta" syödä.Minulla myöskin hormonitoiminta pysähtyi jo heinä/elokuussa ja asiat sen suhteen palautui vasta viime viikolla, joten siinäkin on ollut oma hommansa. Sitten kun on yrittänyt reenata niin lihakset on ollu niin jumissa ettei mitään järkeä.Onneksi minulla on vakituinen hieroja näitä ongelmia varten. Thank God. Tämän lisäksi on ollut järkyttävää väsymystä, yleistä masentuneisuutta ja ihan kaikkea mahollista niin siinä menee vain aikansa totutellessa.

@tumblr

Olen yksinkertaisesti halunnut vain ottaa omaa aikaa. Olen ihminen. En ole kone tai duracell-pupu joka ei tarvitse ikinä latausta. Tämä aika yksikseni ja omissa oloissani on ollut minulle sitä akkujen lataamista koneistoon. En pysty valehtelemaan itselleni tai kenellekkään muullekkaan ja tämän vuoksi en ole halunnut ottaa mitään super-selfie hymykuvia instagramia täyteen, koska se olisi valehtelua ja totuuden peittelyä. En toisaalta myöskään halua jakaa mitään masennusta joka päivä ympärilleni, joten koin tämän hiljaisuuden itselleni parhaaksi tavaksi toimia ja kerätä virtaa.

Mutta nyt tässä ja tänään on ihanaa kirjoittaa.Minulla on edessä vielä kaiken hyvän päälle vapaa viikonloppu. AHH. <3  Kirjoittakaa ihmeessä jos teille tulee mieleen jotakin postaus-aiheita! Video-kanavaa olen pohtinut jo pidempään ja se on toteutuksen alla kunhan saan hyvän kameran tätä varten, joten siihenkin liittyen ideoita otetaan ehdottomasti vastaan. Jonkinlaista arvontaa olen ajatellut myös järkkäillä pystyyn, joten pysykää senkin suhteen kuulolla.  :---)  !

@Pinterest

Maailman ihaninta viikonloppua juuri sinulle, joka luet tätä tekstiä. Sen sijaan, että miettisit tänään epäonnistumisen pelkoa, häpeää tai ulkoisia odotuksia, mieti mikä on oikeasti tärkeää. Tee asioita, jotka saavat sinut onnelliseksi ja hymyilemään, sillä loppujen lopuksi kaikki muu on toissijaista.

Rakkaudella,
Laura.